Kolumni | Parempi on pullantuoksuinen kuin pahasti pullonhajuinen
Syksyllä siitä tulee kymmenen vuotta. Viimeisestä kohtaamisesta vanhan ystävän kanssa. Sen jälkeen emme ole enää kohdanneet samalla tavoin kuin silloin ennen. Eikä ole ollut edes ikävä, enää. Ainoastaan joskus rapsakassa pakkaskelissä se vielä välillä tuoksuu vietävän hyvälle, mutta sitä ei enää tee mieli vetää henkeen.
Kirjautuneille
Tämä juttu on maksuton
Pääset lukemaan jutun kirjautumalla tai luomalla maksuttoman tunnuksen.