Joulukuussa 2020 kaupunginvaltuusto teki merkillisen päätöksen hallintosääntöä uudistettaessa. Se merkitsi paluuta Pieksämäen osalta tämän vuosituhannen alkuun, jolloin hallintosääntöä uudistettiin pääasiassa siihen muotoon, jollainen se oli vuoden 2020 loppuun.
En malta olla muistelematta, minkälaisia päätöksiä tehtiin ennen sitä uudistusta: kaupunginhallitus valitsi jopa kaupungin toimistotyöntekijän ja aivan poliittisin perustein (valittu hakija ei ollut edes paras papereiden perusteella). Toinen esimerkki oli uimahallin kahvion yrittäjän valinta: parhain valmiuksin varustettua ei voitu valita, koska ”hän asui maalaiskunnassa”. Perustelu oli tietenkin lainvastainen, mutta parempi hakija ei halunnut asiasta nostettavan hälyä, joten asia jäi sikseen. Eräs päällikköviran vastaanottanut havaitsi eräänä aamuna työpöydällään silloisen voimapuolueen jäsenkirjan. Oli kuulemma valinnan hinta.
Nyt ei auta kuin luottaa uuteen valtuustoon ja sen kykyyn tehdä yhteistyötä yli puoluerajojen. Sekä valtuusto että valittavat kaupunginhallitus ja lautakuntien on tehtävä yhteistyötä kaupungin parhaaksi. Ennen kaikkea on saatava sopu ja yhteistyö luottamushenkilöiden ja virkahenkilöiden välille. Luottamuksellinen yhteistyö kaupungin parhaaksi. Olen kuullut, etteivät kaikki luottamushenkilöt ymmärrä, että virkamiehet ja koko kaupungin palkkaa saava henkilöstö on yhteistyökumppaneita eivätkä vihollisia.
Johtavat virkamiehet valmistelevat asioita, joihin sitten lautakunnat ja kaupunginhallitus ottavat kantaa. Jotkut asiat tulevat valtuustoon päätettäväksi. Luottamushenkilöt eivät välttämättä ole samaa mieltä esityksestä, mutta keskustelemalla ja hieromalla siitä saattaa tulla vielä parempi - kuhan ei unohdeta valmistelun alkuperäistä tarkoitusta. Virkahenkilöillä on kuitenkin parhaat tiedot valmistelussa olleesta asiasta, joten pääasiassa siihen on luotettava. Eivätkä virkahenkilöt halua pahaa kaupungille vaan aivan samaa kuin luottamushenkilöt.
Jotta voidaan tehdä hyviä päätöksiä yhdessä kaupungin parhaaksi tarvitaan tilannekuva, jonka perusteella jatkopäätökset tehdään. Jos tilannekuva ei ole kaikilla samanlainen niin johtopäätöksetkin eriävät selkeästi ja silloin syntyy erimielisyyttä.
Erimielisyyksiä on soviteltava niin, että lopputulos joko tyydyttää kaikkia tai sitten ei tyydytä ketään.
Joulukuinen päätös syntyi etäkokouksessa, jossa yhteisymmärryksen löytäminen edes oman ryhmän keskuudessa on hankalaa. Olisi pitänyt pyytää neuvottelutauko ja katsoa löytyykö yhteistä ratkaisua. Etäkokouksessa ei voi edes saada katsekontaktia tai antaa muuta merkkiä omaan ryhmäkaveriin.
Seuraava valtuusto saa parannella hallintosääntöä.
kuntavaaliehdokas (kok)