Mielipide: Tulilampi 1

Olavi Roivainen

Pieksämäen Lehdessä on olltut mielenkiintoinen kirjoitussarja Pieksämäen seudun kylistä. Vehmaskylän kohdalla kerrottiin kylän avuautuvan kokonanaisuudessaan vanhalta kantatieltä Pieksämäki-Mikkeli. Kun vuosikymmenien ajan ajelimme Virtasalmen mökille, niin poikkesimme usein tälle vanhalle tielle ihailemaan alueen kauneutta ja aitoa maalaismaisemaa.

Toisin, kun kirjoituksessa mainitaan, kylä ei rajoitu pelkästään kantatiehen. Siihen kuuluu myös Tulilampi, joka on osa Vehmaskylää ja sijaitsee Montola-Loukolampi maantien varrelalla rajoittuen Virtasalmeen sekä Loukolampeen. Pohjoissuunnassa se on aina Naakkiman seisakkeelle saakka. Itäosassa rajana on Säitjärvi. Asuin kylällä osan nuoruudestani, kun vanhempani rakensivat sinne omakotitalon 50-luvun puolivälissä.

Kylällä oli aikoinaan 60-70 asukasta. Eikä määrä vieläkään ole kovinkaan paljon vähentynyt.Töissä käytiin etupäässä Partekin Montolan ja Loukolammen laitoksilla. Olipa jopa oma, Lukkarisen eli Ukon Kauppa. Se sijaitsi Marttiinin talon yhteydessä ja oli tärkeä apu lähiasukkaille. Omana erikoisuuutena oli myös oma, supistettu koulu , 40-50-lukujen tietämissä. Se sijaitsi Kinnusen talossa. Alaluokkien opetus tapahtui syyslukukauden alussa ja kevätlukukauden lopussa yhteensä 12 viikkoa.

Kylälle tuli sijoitettuna Karjalasta kaksi siirtolaisperhettä; Jouhkit ja Kaarenmaat (ent. Karpof). Heille luovutettiin maatilat Partekin omistamasta Honkalan tilasta. Honkala taas oli entisen montolalaisen kunnallismies Väinö Vauhkosen kotipaikka.

Tulilammella oli myös oma, kapearaiteinen rautatie Montolan ja Loukolammen välillä. Pieni höyryveturi eli ”pässi” veti avovaunuja. Kuljettajina olivat mm. Uuno Karjalainen ja Veikko Manninen. Lastina oli kalkkikiveä Montolan kaivoksesta Loukolammen tehtaille. Olipa vaunu myös henkilökuljetusta varten. Honkalan kohdalla oli ”asema” eli sivuraide, jolle ohjattiin korjattavat vaunut.

Arvostan kaikenlaista koulutusta. Pitkän työurani aikana kädentaitajien kohdalla se on vain noussut. Samalla minusta on tullut oppisopimuskoulutuksen vankkumaton kannattaja. Usein mietin, miksi se ei meillä Suomessa ole saanut sitä tunnettavuuta kuin mikä se on Saksassa.

Tulilammella oli myös oma, kapearaiteinen rautatie Montolan ja Loukolammen välillä.

Sieltä Montola-Loukolampi-ajoilta nousee muistoihin kaksi Tulilammen miestä, kädentaitajia Viljo Liukkonen ja Reino Karjalainen. Viljo on puutyöntaitaja vailla vertaa ja on täysin itsenäinen työntekijä. Kuulin mm. siitä, kun hän oli tekemässä lattiaremonttia vanhan hirsitalon tupaan, jossa neliöitä oli kymmeniä. Museovirastosta tultiin taltioimaan , miten tällainen puulattia tehdäään ja kuinka sen eristys hoidetaan. Viljolla oli tieto ja osaaminen hallussaan. Ne hän välitti sekä kysyjille että näin myös jäkipolville.

Reino Karjalainen on hitsaaja ja metallimies; niitä Montolan korjauspajan huippuosaajia. Sain olla vuosia sitten, ennen ammattikoulua, Reinon oppipoikana. Asetelma oli siis mestari-kisälli. Siihen oppiin liittyy monenlaista tietämystä, jota opiskellessa myöhemmin tarvittiin.

Olen siitä opista edelleen Reinolle kiitollinen.

Muurame

Kommentoi