Mielipide | Arto Sepposelle, 20.3. yleisönosastokirjoituksesta

Kritisoit Mika Majamäen erittäin hyvää yleisönosastokirjoitusta (PL 18.3.2021) omassa yleisönosastokirjoituksessasi (PL 20.3.2021): ”Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee.” Miksi Pieksämäellä tehtyjä vanhoja päätöksiä ei tarvitsisi muistella? Eikö yksi oppimisen polku ole oppiminen virheiden kautta? Jos emme opi virheistämme, teemme tai tulevat sukupolvet tekevät ne aina uudestaan. Ei kaikkien tarvitse iskeä päätään peräkanaa männyn runkoon. Ensimmäisen päätään iskevän on hyvä kertoa muille, ettei näin kannata tehdä, jos ei halua potea päänsärkyä.

Minulle tulee Mika Majamäen kirjoituksessaan mainitsemien sopimusten lisäksi mieleen muitakin Pieksämäellä aikoinaan tehtyjä ”järkeviä” päätöksiä. Yksi niistä on tapaus Anolan ranta. Sinne piti aikoinaan tulla golfkenttä, ja Pieksämäen kaupungin päättäjät riemuitsivat. Myytiin lähes ilmaiseksi alue yrittäjälle. Eipä tullut golfkenttää, vaan alue kaavoitettiinkin asuinalueeksi. Seuraavaksi alueen omistaja rakennutti alueelle kunnallistekniikan. Pieksämäen vesi osti todella suurella summalla vesi- ja viemäriputket, jotka oli kaivettu maan sisään. Sopimusta tehneet tahot eivät vaan tajunneet sitä, että sopimukseen olisi pitänyt laittaa ehto. Sopimus olisi pitänyt olla purettavissa, jos alueelle ei rakennettakaan. Nyt alueella on kaksi taloa ja kunnallistekniikka tehty jokaiselle alueen tyhjälle tontille. Putket tulevat jäämään näillä näkymin sinne käyttämättöminä ja turhina.

Miksi kaupungin päättäjät eivät käytä lakimiehiä apuna sopimusten tekoon, jos kerran eivät osaa tehdä järkeviä sopimuksia?! Suomi olisi täynnä osaavia lakimiehiä, jotka ovat tehneet paljon em. sopimuksia, mutta Pieksämäellä heitä ei käytetä. Pieksämäen päättäjiä tuntuu vaivaavan jumaluuskompleksi. Luullaan, että osataan ja tiedetään, kuinka tehdä hyviä sopimuksia, vaikka todellisuus on täysin muuta. Pienet sanamuotoseikat ja reunaehtojen puuttuminen sopimuksista tulevat yleensä todella kalliiksi, kun asiat eivät menekään alkuperäisten suunnitelmien mukaan. Näitä sopimuksia on Pieksämäellä tehty paljon. Taottu päätä mäntyyn oikein olan takaa, oppimatta siitä yhtikäs mitään. Samat virheet toistetaan kerta toisensa jälkeen. Yhteinen nimittäjä näille sopimuksille on se, että kaikki sopimukset on tehty kiireellä. Kiirettä perustellaan sillä, että on toimittava heti, tai sopimusta ei tule. Tartutaan kuin hukkuva viimeiseen oljenkorteen.

Arto Sepposen mukaan tällaiset pitäisi unohtaa, eikä muistella menneitä.

Nenonpelto