Ari Hänninen oli kirjoittanut nettiin asiaan perehtyneen selostuksen Palvelutalo Abelista. Omat tietoni ovat parinkymmenen vuoden takaa, mutta tuon esiin joitakin huomioita. Kuten Hänninen kertoi, Asuntorahasto, Ara, lainoitti yksikköä ja Raha-automaattiyhdistys, Ray, antoi avustuksia.
Ray:n avustuksella voitiin aloittaa kotipalvelun iltapartiotoiminta seudulla sekä seniorien liikunta- ja päiväpalveluita Abeliin. Näissä asiakaskuntaan kuului laajasti myös muita kuin Abelin asukkaita. Ainakin 1990-luvun mittakaavassa nämä toiminnot ja avustukset olivat huomattavia. Pieksämäen Palveluasunnot ry:n voittoa tavoittelemattomana kolmannen sektorin toimijana oli mahdollista saada Aran lainaa ja Ray:n avustuksia. Kaupunki ei olisi niitä saanut.
Pieksämäen Palveluasunnot ry on siis voittoa tavoittelematon yhdistys, joka tiivistetysti sanottuna toimii pieksämäkeläisten hoitoa ja hoivaa tarvitsevien kuntalaisten hyväksi. Toimintaa ja palveluiden hinnoittelua ovat rajoittaneet paitsi sopimukset, myös lainsäädäntö, yms. viranomaisohjeet ja tietysti asiakkaiden maksukyky. Esimerkiksi asumistuessa, joka on monelle asiakkaalle ollut tärkeä, oli mm. huoneiston kokoon ja vuokratasoon liittyviä reunaehtoja. Asukkaat valitsi työryhmä, jossa kaupungilla ja sen terveyspalveluilla oli edustus. Vapautuvia asuntoja jonotettiin.
Aikoinaan Abelin työntekijöiden palvelussuhteen ehdot määräytyivät Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen mukaan. Esperin ajasta en tiedä.
Pieksämäen Palveluasunnot ry ei ollut rahasampo johtokuntansa jäsenille, koska kokouspalkkiota ei maksettu. Johtokunnan jäsenet palvelivat pieksämäkeläisiä silkasta asian harrastuksesta, mikä nykyisin kuulostaa uskomattomalta.
Abelissa on tavalliseen kerrostaloon verrattuna enemmän maksettavaa tilaa ja varustusta esim. suurehko ruokasali-keittiö, päivätoimintatila, liikuntasali ja hissit yms. inva-mitoituksineen, turvajärjestelmä sekä hyvä, mutta kulurakenteeltaan raskas muistisairaiden ryhmäkoti (tätä ei liene enää). Abeli on mahdollistanut kodinomaisen ja turvallisen asumisen hoitoa ja hoivaa tarvitseville. Palveluiden järjestäjälle on ollut eduksi se, että asiakkaat asuvat samassa yksikössä eivätkä hajallaan kaupungilla.
Yksityinen toimija tietysti laski saavansa voittoa toisin kuin Pieksämäen Palveluasunnot ry. Siispä luottamushenkilöt ja kuntalaiset voinevat nyt rauhoittaa mieltään ainakin sillä, ettei toimintaa harjoita toimija, joka voi tulouttaa voitot pois Pieksämäeltä tai peräti pois Suomesta. Ei tainnut kumminkaan osoittautua helpoksi rahaksi. Kaiken lisäksi 1990- luvulla valmistuneessa rakennuksessa lienee isojakin korjaustarpeita.
Huutoäänestysten sijaan kannattaa tosiasioiden pohjalta pohtia, onko Abelilla jokin rooli pieksämäkeläisessä palveluvalikossa. Yhdistyksen jäsen voi erota yhdistyksestä, yhdistyksen olemassaolo voi loppua, epäedullisia sopimuksia voi irtisanoa. Sitten on kysyttävä, entä sitten?
Syyllisten etsimisen sijaan vaalikuumeen parannuttua on jossain vaiheessa tunnustettava jäljelle jääneet vaihtoehdot. Kaupungin väkimäärä ja nykyisin tarjolla olevat asunnot ja palvelut ovat laskettavissa. Turhaa kapasiteettia ei kannata verovaroilla ylläpitää. Tämä ei ole kannanotto Abelin puolesta eikä vastaan. Virkavastuulla toimivat esittelijät tekevät perusteltuja esityksiä. Toivottavasti luottamushenkilöt haluavat ymmärtää.
Toivotan voimia niille kaikille virkamiehille, jotka joutuvat ratkomaan pulmia pieksämäkeläisessä ilmapiirissä, jossa valituskirjelmä taitaa olla valmiina ennen kuin puheenjohtajan nuija edes on kopsahtanut kokouksen päättymisen merkiksi!