Kolumni Vuosi koronaeloa on melkein kuin päiväni murmelina

Korona tuli Suomeen viime vuoden tammikuussa. Sitä seurasivat kevään aikana etätyö, etäkoulu ja myös Uudenmaan eristys. Kaiken sen jälkeen korona on jatkunut ja se jatkuu edelleen, eikä kukaan uskalla tai edes osaa arvailla sen kestoa.

Vakavailmeinen hallitus pääministeri Sanna Marinin (sd.) johdolla julkisti Suomeen poikkeustilan koronaepidemian vuoksi 16. maaliskuuta viime vuonna. Sen myötä otettiin käyttöön valmislaki.

Kaikki muuttui kerralla. Hallituksen suositus oli siirtyä etätöihin ja siihen tartuttiin kuuliaisesti. Suomi oli EU-maiden kärkeä etätöiden tekemisessä. Esimerkiksi Pieksämäen Lehden toimitus siirtyi etätöihin yhdessä vuorokaudessa ja ilman sen suurempia ongelmia. Kadut hiljenivät ja ihmiset olivat enimmäkseen kotonaan sisätiloissa. Kaikki olivat uuden tilanteen edessä vähintäänkin varuillaan ja tulevaisuuden suhteen elettiin epätietoisuudessa. Myös läheisten vierailuja ikäihmisten luona rajoitettiin viime keväänä rajusti valmiuslain nojalla. Moni vanhus jäi silloin kovin yksin, eivätkä perheet päässeet tapaamaan toisiaan.

Epidemian alkuvaiheessa kansalaisille sanottiin, että tilanne helpottaa kesällä ja silloin pääsee jo tapaamaan sukulaisiaan. Toisin kävi, tuli vappu ja tuli juhannus, korona oli ja pysyi, vaikka tosin keväästä selvästi laantuneena. THL:n Mika Salminen sanoi televisiossa, että juhannusta kannattaa viettää pienessä perhepiirissä, mutta kyllä jo jouluna olisi mahdollista kokoontua isommalla joukolla.

Kesällä oli hetken helpompaa. Syksyllä toinen tautiaalto pyyhkäisi kunnolla ja se oli pahimmillaan juuri joulukuussa. Monella suulla vedottiin taas Suomen kansaan, että joulu täytyy viettää pienessä perhepiirissä ja turhaa matkustelua tulee välttää. Ja niin myös suurelta osin tapahtui. Suuret sukujoulut peruttiin ja joulua vietettiin pienemmässä porukassa.

Tilanne taas rauhoittui. Mutta vain hetkeksi. Juuri tällä hetkellä kolmas tautiaalto vyöryy pitkin maata. Tilanne on huonoin pääkaupunkiseudulla, mutta sen loiskeet tuntuvat myös Keski-Savossa. Täällä harvaan asutummassa Suomessa paikalliset erot vain ovat kovin suuria. Mutta taas ihmisiä kehotettiin talvilomien aikaan olemaan matkustamatta mihinkään. Moni kyllä lähti Lappiin, sillä pohjoisen hiihtokeskukset olivat täynnä mutta jotkut jäivät kuuliaisesti kotiin.

Elämme taas poikkeusoloissa, kuten vuosi sitten samaan aikaan. Pääsiäinen lähestyy ja terveysviranomaisten viesti on, etteivät ihmiset lähtisi matkustamaan vaan viettäisivät pääsiäistä oman perheen kesken. Että kyllä tämä tilanne sitten taas kesäksi helpottaa jos vain nyt jaksetaan olla ja pinnistellä. Kaikki tämä kuulostaa kovasti tutulta.

Tämähän on melkein kuin elokuvassa Päiväni murmelina (Groundhog Day). Tiedättehän sen amerikkalaisen komediaelokuvan, jossa päähenkilö Phil Connors ( Bill Murray) herää joka aamu samaan päivään amerikkalaisessa pikkukaupungissa, jossa hän on kuvausryhmänsä kanssa tekemässä juttua televisiouutisiin kaupungin vuosittaisesta murmelinpäivästä. Tapahtumat toistuivat päivä päivältä samanlaisina, paitsi Connorsin omat reaktiot tapahtumiin.

Helmikuun lopulla hallitus ilmoitti Suomen menevän kolmen viikon sulkutilaan, että koronatilanne rauhoittuisi. Sitä on nyt takana kaksi viikkoa. Jo tässä vaiheessa on melko selvää, että rajoitukset jatkuva vielä tovin aikaa. Luultavasti kesä on pidemmällä ennen kuin koronatilanne laantuu.

Mutta kyllä tämä joskus loppuu. Loppuihan se elokuvakin. Jossain vaiheessa tauti talttuu, varmasti vasta rokotteen myötä. Ja elämä jatkuu.