Kolumni: Käytäntö ja haaveet eivät aina kohtaa maalla asumisessa

Kari-Pekka Issakainen

Kari-Pekka Issakainen

Puhutaan vähän vielä koronasta, vaikka monen mielestä siitä on puhuttu jo ihan tarpeeksi ja monet asiat ovat tässä maailmassa ihan mullin mallin. Mutta koronasta siksi, että se on jo vuoden ajan vaikuttanut meidän jokaisen elämään ja tulee vaikuttamaan vielä pitkään. Korona on käytännössä muuttanut monen elämää, tai ainakin elämisen ja työn tekemisen tapoja. Yhä useampi tekee etätöitä, vaikka vielä muutama vuosi sitten sellaisesta ei vielä edes uskallettu oikein ääneen puhua.

Etätyö mahdollistaa paikasta riippumattoman työskentelyn. Ei tarvitse joka aamu suoriutua esimerkiksi toimistolle omalle työpisteelle. Riittää kun saa oikaistua itsensä keittiön pöydän ääreen tai työhuoneelle, jos jollain sattuu sellainen olemaan. Etätyön myötä moni on alkanut haaveilla maalle muuttamisesta ja maalle mielivistä etätyöläisistä on puhuttu jopa autioituvien kylien pelastajina.

Keskisavolaiset kaupungit Pieksämäki ja Varkaus ovat sen verran pieniä, että niissä voi kuvitella asuvansa maalla myös aivan kaupungin keskustassa ja villi luonto avautuu aivan ikkunan takana. Mutta puhutaan nyt ihan sellaisesta maaseudusta, jossa ei ole katuvaloja, eikä välttämättä valokuitua, eikä oikeastaan mitään sellaista kuin kaupungissa tai vaikka kirkonkylässä. Mutta rauhaa ja hiljaisuutta siellä on. Ja paljon lunta, enemmän kuin tarpeeksi.

Moni etätyöläinen on siirtänyt oman konttorinsa esimerkiksi kesämökille, varsinkin jos se sattuu olemaan talviasuttava. Monelle mökillä työskentely on ollut mukavaa vastapainoa kaupunkielämälle. Siellä on mukavaa pitää tulta takassa samalla kun pihalla tulee lunta vaakatasossa ja itse istuu teams-palaverissa sohvalla. Jotain tuollaista saattaa olla maalle mielivän etätyöläisen idyllinen kuvitelma, joka tosin saattaa ainakin hetkellisesti pitää paikkansa. Lisäksi se vaatii toimivat tietoliikenneyhteydet, ja sellaisen saaminen saattaa olla maaseudulla tiukassa. Ja monesti se maksaa.

Mutta ei se maalla eläminen ole aina yhtä helppoa ja mukavaa, ei edes joka päivä. Vaikka maaseudulla asuminen on ennen kaikkea tahtokysymys, niin se samalla vaatii myös taitoa ja osaamista. Esimerkiksi takkapuut eivät yleensä ilmesty itsestään puuliiteriin, vaan ne täytyy käydä ensin jostain kaatamassa ja sen jälkeen pilkkomassa pienemmiksi. Se edellyttää moottorisahan ja kirveen käyttämisen osaamista. Maalla asumaan halutessaan ei saa mielellään olla peukalo keskellä kämmentä, sillä sellainen hankaloittaa elämää huomattavasti.

Maallemuutto voi silti olla tulevaisuudessa entistäkin suositumpaa, vaikka kaupungistuminen on väestöennusteiden mukaan selkeä megatrendi myös tulevaisuudessa. Vuonna 2019 Maaseudun Tulevaisuus teetti Kantar TNS:llä selvityksen, jossa kysyttiin suomalaisilta haaveilevatko he maalle muuttamisesta? Lähes miljoona ilmoitti suunnittelevansa maalle muuttoa. Lisäksi neljännes vastaajista totesi haluavansa muuttaa maalle, mutta ei pidä sitä mahdollisena omassa elämäntilanteessaan.

Vaikka maaseudulla asuminen on ennen kaikkea asennekysymys, niin se samalla vaatii myös taitoa ja osaamista.

Olen kasvanut lapsuuteni maaseudulla. Tiedän aika tarkalleen mitä se on. Olen asunut myös kaupungin keskustassa, jossa oli puolensa. Vaikka maalla asuminen ei läheskään aina ole helppoa, niin ei se ole herkkua aina kaupungissakaan.

Kuitenkin asenne ratkaisee molemissa.

Kommentoi