Kolumni: Ehdokkaita ei pidä houkutella väittämällä, että politiikka on helppoa

Veera Järvenpää

Veera Järvenpää

Kuntapolitiikka on vaikeaa, aikaa vievää, raskasta ja epäpalkitsevaa. Kuka siihen ryhtyy, saa tarkastella motiivejaan pitkin matkaa, sitä ennen ja sen jälkeen.

Jos joku väittää muuta, hän ei tiedä tai ymmärrä mistä puhuu.

Politiikkaan ei kannata lähteä, jos sydämessä ei ole lainkaan paloa.

Nyt kun puolueet yrittävät houkutella ehdokkaita kevään kuntavaaleihin, politiikka kehystetään yhteisten asioiden hoitamiseksi. Sehän kuulostaa kauniilta, mutta mitä on todellisuus?

Yhteisten asioiden hoitaminen antaa ymmärtää, että luottamustoimissa huolehditaan kuntalaisten palveluista ja sitä kautta rakennetaan arkista hyvinvointia.

Pieksämäellä politiikassa kuntalainen ei aina ole keskiössä. Tästä suosikkiesimerkkini Pieksämäestä on Hiekanpään yläkoulun rakennusurakka. Kun muutin Pieksämäelle 2010, uuden koulun rakentamisesta ja tarpeellisuudesta puhuttiin jo silloin. Iso osa peruskouluajasta meni monella sukupolvella väliaikaisjärjestelyiden keskellä. Tässä ajassa poliitkot ehtivät tehdä monta suunnitelmaa ja selvitystä ja jaella varoituksia virkamiehillekin, mutta koulu sen kuin lykkääntyi.

Ei ihme, että politiikka ei kiinnosta, jos se näyttäytyy riitelynä ja epäsopuna. Miksi työntää pää ampiaispesään, jos ei ole ihan pakko?

Kaikilla kiistoilla on aina ihmisiä koskettavia vaikutuksia. Koulu on yksi konkreettisimmista: Harva meistä jaksaisi elämää, jossa ei tietäisi, missä työpaikka on vuoden tai puolen kuluttua. Pieksämäellä tätä saivat kestää niin opettajat kuin oppilaatkin ainakin sen kymmenisen vuotta.

Itse olen seurannut kunnallispolitiikkaa eri puolilla Suomea työkseni lähes kaksikymmentä vuotta enkä koskaan sanoisi sen tekemistä helpoksi. Luottamustoimessa istuminen on varmasti raskasta mutta myös epäpalkitsevaa touhua. Mistä siihen saa voimaa ja energiaa?

Politiikalla ei ole varsinaisesti mitenkään houkutteleva maine. Suuremmissa kaupungeissa ehdokkaaksi pitää pyrkiä, mutta Pieksämäen kaltaisessa paikassa ehdokkaaksi arvatenkin kuka tahansa sinne haluava.

Äänestysprosentit eivät huitele menneiden vuosien lukemissa eikä ehdokkaita näyttää olevan aiempaa vaikeampi löytää. On ihan perusteltua kysyä, täytyykö politiikan houkutella ja luottamuspaikkojen olevan haluttuja? Onko politikan arvostus tärkeää?

No onhan se. Politiikka ei ole vain puolueet tai luottamuselimet vaan siihen kietoutuu koko yhteiskunta. Kun kiinnostus politiikkaan äänestäjänä tai luottamushenkilönä laskee kaupungin tasolla, tarkoittaa se yhtä asiaa: yhä harvempi välittää siitä, miten asiat täällä ovat.

Yhteisestä kapungistamme välittämisen merkkejä ei ole vain hyvien asioiden ja vahvuuksien löytäminen vaan myös heikkouksien. Asiallinen ja kehittävä kritiikki niin kaupunkia, virkamiehiä kuin luottamushenkilöitäkin kohtaan on yhtä tärkeää kuin vahvuuksienkin vahvistaminen.

Politiikan kiinnostavuus ei kasva, jos sitä väitetään kivaksi tai helpoksi. Politiikka vaatii sitä tekeviltä ihmisiltä näkemystä, osaamista ja tietoa sekä sitkeyttä edistää parhaiksi näkemiään tavoitteita mutta myös ymmärtää vastuut, jotka laki asettaa luottamushenkilölle.

Helppoudella politiikkaan houkuttelu pettää monella tasolla: se on väärin paitsi ehdokkaita myös äänestäjiä kohtaan. Pieksämäelle eikä muissakaan kaupungeissa tarvita ketä tahansa istumaan valtuustoon. Sinne tarvitaan ihmisiä, jotka aidosti kantavat vastuun ja myös käyttävät saamaansa valtaa.

Kommentoi