Kolumni: Joutilaisuus ja tyhjänpäiväisyys ruokkivat läheisyyttä

Veera Järvenpää

Veera Järvenpää

Joutilaisuutta ja tyhjänpäiväisyyttä pitäisi vaalia. Näin minä olen alkanut ajatella, ja aion ottaa nuo hyveet haltuun järjestelmällisesti Excelillä.

Silloin kun joutilaisuus ja tyhjänpäiväisyys niittävät kehuja, ne liitetään tavallisesti luovuuteen. Luovuus on läheistä sukua uteliaisuudelle, joka taas kiinnittää meitä toisiimme. Ilman uteliaisuutta ei ole kiinnostusta, jota ilman ei myöskään rakkautta, läheisyyttä tai ystävyyttä.

Niinpä ystävyyssuhteet tarvitsevat sekä joutilaisuutta että tyhjänpäiväisyyttä; ilman joutilaisuutta läsnäolo katoaa kiireisiin ja tyhjänpäiväisyyden mennessä jäljellä on koko elämän raskaus.

Jokaisella ihmisellä ja ihmissuhteella on oma mukavuusalue, jossa keveyden ja painon määrä ovat sopusuhteessa. Molempia tarvitaan, mutta juuri siinä suhteessa kuin itselle on sopivaa.

Kun ystäviä näkee harvakseltaan, näkemisistä pakenee arkisuus. Siinä on sekä hyvät että huonot puolensa. Jos läheisyys on kestänyt kilometriä ja kalenterikuukausia, tai peräti vuosia, kaikki kuulumiset rojahtavat kerralla syliin ja monesti silloin seilataan syvissä vesissä.

Vaikeimmissa tilanteissa ihmiset kuitenkin kaipaavat arkista rinnalla kulkemista, eikä vain se ihminen, jonka elämä myllertyy. Ystävyys on halua jakaa eikä vain toisen taakan helpottamisen vuoksi, vaan molempien.

Kun välittää, haluaa tietää.

Lapsuudelle, nuoruudelle ja vielä yliopistoajalle ominaista oli kaikkien tuntemien ihmisten haaliutuminen sen saman asian äären: ensiksi peruskouluun, myöhemmin muihin opintoihin.

Suuri osa ihmisten keskinäisestä viestinnästä on luonteeltaan pikemminkin suhdetta ylläpitävää ja vahvistavaa kuin sellaista, jossa suoranaisesti välitetään toiselle mitään tietoa. Tällainen keskinäinen kanssakäyminen on faattista viestintää, kuten moikkailua.

Väittäisin, että valtaosa kaikesta jutustelusta ja kuulumisien vaihdosta on juurikin ylläpitävää. Tärkeintä ei tällöin ole se, mitä kerrotaan tai mistä puhutaan vaan se, että puhutaan.

Silloin kun ihmissuhde on sopivasti täynnä tyhjänpäiväisyyttä, raskaammankin uutisen kertominen on helpompaa. Läheisyydelle tärkeää on, että kohtaamista on olemassa muulloinkin kuin kipeimmässä tarpeessa.

Miksi sitten ajattelen joutilaisuutta, tyhjänpäiväisyyttä ja Exceliä ystävyyssuhteissa? Koska ainakin itselläni luontevat ja ihmissuhteita ylläpitävät rutiinit ovat kadonneet aikuisuuden mukana.

Sosiaalinen media luo helposti sen illuusion, että näin tämä ylläpito onnistuu. Kuitenkin harva meistä jakaa sitä Facebookissa, mitä jakaa ystäville.

Millaisia rutiineja voisi luoda, jotta pysyisi elämänsä tärkeiden ihmisten elämässä läsnä?

Eräs tuttuni lähettää sukulaisilleen joulukirjeitä. Niissä kerrotaan tärkeimmät vuoden kuulumiset ja tehdään kaunis ele, että juuri sinun haluan nämä asiat tietävän. Sitä yksilöityä otetta ei ole Facebook-päivityksissä.

Kirjeet, postimerkit, liput ja laput. Jos sellainen ei tunnu omalta, voisi keksiä jotain muuta. Esimerkiksi sen, että joka viikko ottaisi yhteyttä johonkin sellaiseen ihmiseen, josta ei ole hetkeen kuullut ja josta haluaa kuulla. Ja tekisi tämän vaikka sitten systemaattisesti Excelillä.

Tai ottaisi aina silloin yhteyttä, kun joku ihminen tulee mieleen. Ainakin itselläni se lisäisi konkreettisia yhteydenottoja merkittävästi.

Koska vaikka sitä kuinka toista lämmöllä ajattelisi, on se tyhjää kohteelle, jos ajatus jää jakamatta.

Kommentoi