Mielipide: Palaako peltoviljely pääosin kangasmaille?

Veli Pohjonen

Suomalainen Tiedeakatemia viivoitti 2010 energiakarttamme. Ohjuri on turve. Turve olkoon uusiutumatonta energiaa, kivihiilen tavoin. Viivoitus vaikutti 10 vuotta myöhemmin maataloutemme ilmastotiekarttaan. MTK julkisti sen heinäkuussa 2020.

Tiedeakatemian ohjauksen jälkeen ajattelimme ensin, että voisimme silti nostaa turvetta soiltamme hallitusti, vähemmän kuin luonnonturve kasvaa. Suojelusoihin emme kajoaisi. Maksaisimme polttoturpeesta saman ilmastosakon kuin kivihiilestäkin.

Ajattelun taustalla oli maatalouden tulevaisuus. Sitä pohti YK:n 2009 ruokakokous.

Ihmiskunnan väkiluku kasvaa. Vuoteen 2050 mennessä meitä on yhdeksän miljardia. Tarvitsemme ruokaa 70 prosenttia enemmän kuin vuosisadan alussa.

Lisää viljelymaata on raivattava kaikkialla maailmassa. Vavisuttava esimerkki raivuusta on jo Amazonin sademetsissä.

Tärkeintä ruokaamme on vilja. Tarvitsemme vuoteen 2050 mennessä viljapeltoa puolet enemmän kuin vuosisadan alussa.

YK:n kehikossa lisäviljan ala tarkoittaa meillä noin puolta miljoonaa hehtaaria. Osan siitä olisimme saaneet kesannoista ja ympäristönhoidon pelloista. Pääosan ajattelimme saavamme turvesuon pohjilta.

Maatalouden ilmastotiekartta 2020 käänsi ajattelun. Etenkään suopelloilla yksivuotisten viljakasvien viljelyä ei tulisi ilmastosyistä enää jatkaa. Suopeltojen viljely voisi jatkua vain monivuotisina, vähemmän hiilidioksidia päästävinä nurmina.

Turvetuotannolta vapautuvia suopohjia ei voi enää laskea viljamaiksi. Turpeen jättösuot on luontaisin metsittää.

Vauhtia turvesoiden ajattelun muutokselle antanee myös elokuussa käynnistynyt kansalaisaloite. Se vaatii eduskuntaa kieltämään turpeen energiakäytön lakiteitse. Lokakuussa aloitteella oli jo yli 19000 kannattajaa.

Koko peltoalastamme (2,3 miljoonaa hehtaaria) suopeltoja on 11 prosenttia, noin 250,000 hehtaaria. Jos haluamme pitää ruoan tuotantomme nykytasollaan, uutta peltoa on raivattava kivennäismaille saman verran kuin peltoja soilla suljetaan. Jos haluamme pysyä YK:n ruoan tuotannon kehikossa, kivennäismaan metsiä on raivattava jatkossa mittavasti, vähintään puoli miljoonaa hehtaaria.

Tänään kangasmaan raivaus tapahtuu järeällä nelivedon traktorilla ja siihen kytketyllä kantojyrsimellä. Koneellinen pellonraivaus on luontevinta kivettömillä hieta-, hiesu- ja savimailla. Kiven lohkareita sisältävien soramaiden jyrsiminen on työläämpää.

Kivettömät kangasmaat ovat tänään hyväkasvuisia kuusikoita. Kuusikot ovat myös vahvoja hiilen nieluvarastoja. Niiden mittava raivaaminen ruoan tuotannon pelloiksi askarruttanee niin ympäristöväkeä kuin metsäteollisuuttakin.

Maatalouden ilmastotiekartan uusi suunta voi yllättää. Peltoviljely hakee uutta suuntaa. Olemmeko palaamassa kaskiviljelyn aikakauden tapaan kivettömille kangasmaille, raivaamaan niille ruoan tuotannon lisäpeltoa?

Kansallinen velvollisuutemme on seurata YK:n ruoantuotannon tiekarttaa. Sen olemme velkaa nälkää näkevälle maailmalle.

Maat. ja metsät. tri

Metsänhoitotieteen dosentti Helsingin yliopistossa

Metsätalouden energiatuotannon emeritusprofessori Joensuun yliopistossa

Keskustelu