Kolumni: Sommaren är bort

Kovis

Menneenä kesänä kirjasimme vaimon kanssa ennätyksellisen paljon mökkipäiviä ja vähän ajokilometrejä. Matkustelimme vain kotimaakunnan rajojen sisällä, hyvinvointialueella pysyttiin. Käsiä lioteltiin Saimaassa, ihmiskontakteja välteltiin. Ainoastaan yhdessä kaupassa joutui etenemään Palander-tyyppisesti, kun hyllyjen väleissä liikkuva henkilökunta tuli iholle enemmän kuin asiakkaat.

Mökkitontilla on aina ollut oravia, kuusen latvassa oksien alla olevista pesistä ei ole varmaa tietoa. Jostakin syystä näköhavaintoja ei viime vuosina ole ollut. Ainoastaan sellaisia, että rappujen edessä oleva laatoitus on peittynyt käpyjen osista, jotka eivät ole siemeniä. Kuusiakin löytyisi, mutta näille ei tunnu kelpaavan kuin mökkiä lähimpänä oleva mänty. Tämä johtunee siitä, että oksilta on kätevä heitellä kokonaisia käpyjä peltikatolle. Niissä on varmaan parasta ennen päiväys mennyt umpeen. Orava, tai oravat, tuntevat myös kellon koska tämä heittely alkaa samaan aikaan, kuin meidän päikkärit.

Tänä kesänä tuli sitten oikein tupla, kun näin kaksi oravaa kirmaamassa peräkkäin kuusen runkoa ylös ja alas useita kertoja. Minkäänlaista kuvausvälinettä ei tietenkään ollut käsillä. Touhu näytti lähinnä hipalta, mutta radion luontoillasta kuulin, että kysymys voi olla myös ankarasta reviiritaistelusta. Ostin tuon taisteluvaihtoehdon jännempänä.

Mökille on asennettu seitsemän linnunpönttöä, joista kolmea voi seurata terassilta. Pesintöjen esiintymisluku niissä on ollut aiemminkin korkea, mutta nyt pesittiin kaikissa. Ensimmäistä kertaa ikinä myös puukiipijä, mikä varmistui kun pöntöstä puhdistettaessa varisi pieniä, kuivia kuusenoksia. Tuuletuksen paikka! Pöntöt ovat kiinnitetty 1,5 – 3,5 m korkeuteen, sillä ei näy olevan mitään merkitystä linnuille.

Kesän ikonisimman laulun esittävä kuikka kävi pistokeikalla laiturin vieressä. Harvemmin minun nähden laulamaan on äitynyt.

M eille ennen näkemättömiä olivat myös kaksi erillistä noin sadan allin parvea Pieksänjärvellä. Alliksi ne tunnisti tietävämpi taho joka kertoi myös, että aiemmin ne ovat pysähtyneet Pyhityllä. Koska toinen parvi oli lähellä ex-kaupungintalon rantaa niin paikan vaihtamisen syy voi olla, että ne olivat mielenosoittajia rantarakentamisen puolesta, tai vastaan.

Joutsenia nähtiin moniaita kertoja, useimmin yhden poikasen joutsenperhe. Vanhemmat istuskelivat mielellään juuri pinnan yläpuolella olevien kivien päällä pitkiä aikoja. Harmittelimme kiikarien puutetta, kun näillä näkimillä ei oltu varmoja onko päänsä alas painanut möhkäle ylipäätään elävä olento vai valkoinen kivi.

Viimeisessä havainnossa kuusi joutsenta oli aivan Hiekanpään rantaviivalla ja yksi niistä reilusti hiekalla. Se näytti olevan eräänlainen vahti, koska nokka oli rannalle päin ja kääntyili koko ajan puolelta toiselle. Mitään vakituista tekemistä niillä ei näyttänyt olevan, mutta kun joku henkilö meni kuvaamaan niitä huomattavan läheltä, ne uivat trumpettia töräytellen parikymmentä metriä rantaviivaa pitkin. Vahti nousi jälleen hiekalle ja heitti vielä toitotussarjan kuvaajaan päin kääntyen. Ihmisten kielellä se tarkoitti, että tulepas vielä lähelle niin seuraavaksi otetaan sinusta kuva. Röntgenkuva.

Lokakuun alkupäivinä Nokkalan lenkkireitin varrelta kerättiin kotiin kimppu apilan, päivänkakkaran ja leinikin näköisiä kukkia. Yksi kukkiva lupiini jätettiin helottamaan sinisenä. Olipa ainakin vähän erilainen kesä.

Kirjoittaja on Jorma Kovalainen, joka toivoo Tomas Ledinin motoksi: ”En svensk tiger”.

Keskustelu