Kolumni: Mokaamalla saattaa päästä myös pitkälle

Kari-Pekka Issakainen

Kari-Pekka Issakainen

Minua viisaammat ovat sanoneet, että elämä on sarja epäonnistumisia, jotka lopulta päättyvät kuolemaan. Ei tarvitse olla pätevä pessimisti todetakseen, että suurin piirtein sellaista se tämä elämä on. Joskus sattuu jossainonnistumaan, mutta yleensä tulee epäonnistumisia. Ja niitä tuppaa tulemaan paljon. Tiedättehän sen tunteen kun ainainen epäonni ja surkeat sattumukset alkavat kumuloitumaan. Syntyy lumipalloefekti, jollaista ei tunnu pysäyttävän mikään. Kunnes sitten taas, jostain syystä ja jollain tavalla, ihminen taas yhden kerran onnistuu omissa tekemisissään ja epäonni unohtuu.

Ja onneksi unohtuu, vaikka epäonni ei unohda. Se kyllä osaa palata säännöllisin väliajoin. Siksi on suurta realismia todeta, että epäonnistumisten jälkeen täytyy painaa leuka rintaan ja lähteä kohti uusia pettymyksiä.

Huomenna on meille kaikille mokaajille suuri päivä. Kansallinen epäonnistumisen päivä on Suomessa 13. lokakuuta vietettävä päivä, joka pyrkii hälventämään epäonnistumisen pelkoa ja muuttamaan suomalaisten kulttuuria. Päivän tarkoitus on luoda uudenlaista ja hyväksyvää epäonnistumisen kulttuuria sekä muistuttaa, että "epäonnistumisen myöntäminen ja siitä oppiminen on avain menestykseen kaikilla elämän alueilla".

Mokaamiselle pitäisi siis antaa mahdollisuus. Siinä voi olla suuri kasvun siemen.

Reilut kaksi vuotta sitten ilmestyi kirja Mahtava moka, jonka kirjoittajat Mika Sutinen ja Mikko Kuitunen yrittävät opettaa lukijoilleen, että virhe ei olekaan kaiken loppu, vaan tärkeä opettaja. Menestyneinä johtajina tunnetut miehet nostavat arvokkaammaksi epäonnistumisen, jonka juurisyyt ymmärretään ja siksi kyetään oppimaan jotakin uutta, kuin sellaisen suorituksen, joka sattumalta onnistui, mutta kukaan ei tiedä miksi.

Epäonnistuminen vaatii suurta rohkeutta. Ensin on uskallettava yrittää tehdä sellaisia asioita, joissa mokaaminen saattaa olla mahdollista. Ilman rohkeutta ei uskalla tehdä mitään, eikä silloin pääse kehittymään, eikä edes onnistumaan.

Maailmanhistoria on täynnä esimerkkejä kuuluisia epäonnistumisia, jotka ovat lopulta kaikkea muuta. Yksi kuuluisimmista esimerkeistä lienee Alexander Fleming, joka syyskuussa 1928 unohti stafylokokkibakteerilla sivellyn viljelymaljan laboratorion pöydälle lähtiessään lomalle. Parin viikon päästä laboratorioon palattuaan hän huomasi viljelmään päässeen homepesäkkeen ja sen ympärillä kehän, jossa stafylokokit eivät kasvaneet. Fleming oli keksinyt penisilliinin.

Kerrotaan myös, että Thomas Alva Edison onnistui hehkulamppua kehittäessään löytämään ainakin tuhat tapaa, joilla lamppu ei toimi. Edison ei kuitenkaan antanut periksi vaan aloitti aina uudestaan. Onneksi teki niin. Meillä riittää nyt valoa.

Luokanvalvoja Joseph Degenhart tokaisi nuorelle Albert Einsteinille ne kuuluisat sanat: ”Sinusta ei koskaan tule mitään”. Myöhemmin Einstein kaiken muun menestyksen ohella palkittiin Nobelin fysiikanpalkinnolla.

Vaikka välillä tuntuu, että elämä on yksi suuri fiasko, joka on täynnä kaikenlaisia floppeja ja hasardeja, niin mokaamisen suhteen meidän tulisi olla armollisempia itselle ja myös muille. Virheistä voi ammentaa elämään suurta viisautta.

Keskustelu