Turpeen korvaaja hakusalla, biokaasu vahvana ehdolla

Veli Pohjonen

Turve on poistumassa energian paletistamme. Vuosivaihtelusta puhdistettu polttokäytön lukema on laskenut jo 10 vuotta .

Sotien jälkeinen polttoturpeen nosto käynnistyi kansanedustajiemme määräyksenä. 1970-luvun alussa Vapo (alun perin Valtion Polttoainetoimisto) sai eduskunnalta toimeksiannon käynnistää uuden sukupolven turvetuotanto. Noston tavoitteeksi annettiin taso 10 miljoonaa kuutiota vuodessa. Vuoden 1973 öljykriisin jälkeen tavoite nostettiin 20 miljoonaan kuutioon. Molemmat tavoitteet saavutettiin 1900-luvun puolella.

Kansanedustajien uudempana määräyksenä turpeen polttoa ollaan nyt vähentämässä. Turpeen energiakäyttö vähintään puolitetaan vuoteen 2030 mennessä. Eduskunnan tulevia lisäpäätöksiä ryydittänee elokuussa käynnistynyt kansalaisaloite, joka vaatii turpeen polton lopettamista lakiteitse. Syyskuun alkupuolella lakialoite oli kerännyt jo yli 15 000 kannatusta.

Turpeen korvaaminen metsähakkeella on kaukolämmön voimaloissa alkanut. Ilmastokamppailun ja hiilen nieluvarastojen kasvattamisen pyörteissä metsäenergia tarvinnee oheensa muutakin uusiutuvaa energiaa.

Turpeen tuottajien suunnasta lupaavin on biokaasu. Biokaasua voi tuottaa kaikesta vihreästä biomassasta mitä turpeen jättösoilla voi kasvattaa.

Biokaasusta on puhuttu Suomessa jo pitkään. Jäteveden puhdistamoiden yhteyteen luotu tuotanto käynnistyi 1960-luvun alussa. Ensimmäinen suomalainen, käytännön kokoluokan maatilan biokaasuri käynnistyi 1998 Laukaan kunnassa.

Tuulivoimaan verrattuna biokaasu oli, paljosta puheesta huolimatta, pitkään sivuraiteella. Tilastokeskus aloitti tuulivoiman raportoinnin jo vuonna 1989. Biokaasu pääsi tilastoihin vasta 2017. Vuonna 2018 biokaasun tuotantomme oli 3351 terajoulea. Se vastaa 0,24 prosenttia koko energian kulutuksestamme.

Biokaasun suurimmat mahdollisuudet ovat energiaviljelyssä, ja 2020-luvulla nimenomaan turvetuotannon jälkeensä jättävillä mailla. Biokaasun raaka-aineeksi entisellä turvesuolla kasvatettaisiin monivuotista vihreää biomassaa. Se kohentaisi turveperäisten maiden hiilen nieluvarastoja.

Biomassan tuotanto turpeen jättösoilla työllistäisi vähintään saman verran viljelijöitä ja ylipäänsä maaseudun väestöä kuin aikaisempi turvetuotanto. Turvetuotannon hiipumisesta ei tarvitsikaan olla huolissaan, työpaikkojen kannalta.

Turvetuotannon nopea pysäyttäminen ja yhtä nopea siirtyminen biokaasuun olisi energiataloutemme suurimpia suunnan muutoksia sitten 1970-luvun öljykriisien.

Suuri suunnan muutos taloudessa maksaa aina. Mutta sitä vartenhan Euroopan unionilla on uusi rahastonsa, Euroopan vihreän kehityksen ohjelma.

Biomassan energiaviljelyn turvetuotannon jättösoilla ja biokaasun verkostomme laajenemisen soisi käynnistyvän samaa tahtia kuin turve hiipuu.

Maat. ja metsät. tri

Metsänhoitotieteen dosentti Helsingin yliopistossa

Metsätalouden energiatuotannon emeritusprofessori Joensuun yliopistossa

Keskustelu