Elinympäristö edistää lihavuutta mutta itsepä syön

Kari-Pekka Issakainen

Kolumni

Olen ollut enemmän tai vähemmän ylipainoinen lähes koko aikuisikäni, yleensä enemmän. Vähemmän ylipainoinen olen ollut silloin kun olen jollain tavalla saanut laihdutettua itseäni, enimmillään jopa noin 30 kiloa. Mutta jonkunlainen läski olen ollut silloin hoikempanakin, joka kyllä kertoo siitä, että sitä laihdutettavaa on ollut enemmän kuin riittävästi.

Laihuus ei ole kuitenkaan ollut koskaan pysyvää, kyllä se elopaino on jollain kummallisella opilla päässyt joka kerta kapuamaan likipitäen entisiin lukemiin.

Nuorena koulupoikana olin vielä kovasti sutjakka, koska kasvoin vielä pituutta ja jaksoin käydä lenkillä. Silloin 1980-luvulla pimeällä maaseudulla ei ollut talvisin muuta tekemistä kuin lukea läksyjä ja juosta pitkin maantietä, jota tuntui riittävän loputtomasti. Kyllä siinä rallissa kesti ruoto kuosissa vaikka välillä heikko mieli saattoi sortua herkkuihin ja joskus jopa jonkinlaiseen mässäilyyn.

Painoa alkoi kertymään vasta niinä nuoruuden vimmaisina vuosina kun ikääntymisen ja kasvamisen myötä alkoi mieli harrastaa jotain muutakin kuin pelkästään lukemista ja juoksemista. Kun vartalossa oli siinä vaiheessa pituutta jo vajaa pari metriä, alkoi kasvaminen luontaisesti tapahtumaan leveyssuunnassa.

Ja siitä lähtien sitä on jatkunut. Ja tuntuu jatkuvan.

Paino-ongelmat alkavat monesti jo lapsuudessa. Joka neljäs poika ja joka viides tyttö on vähintään ylipainoinen. Asia selviää THL:n tuoreesta viime keskiviikkona julkaisemasta tilastosta. Viime vuonna vähintään ylipainoisia oli 27 prosenttia 2–16-vuotiaista pojista ja 17 prosenttia tytöistä. Pojilla ylipaino ja lihavuus on kaikissa ikäryhmissä tyttöjä yleisempää.

Ylipaino ja lihavuus olivat kouluikäisillä yleisempiä kuin alle kouluikäisillä. Vähintään ylipainoisia oli alle kouluikäisistä pojista 24 prosenttia , alakouluikäisistä pojista 28 prosenttia ja yläkouluikäisistä 29 prosenttia. Alle kouluikäisistä tytöistä vähintään ylipainoisia oli 15 prosenttia, alakouluikäisistä 18 prosenttia ja yläkouluikäisistä 20 prosenttia.

Selvityksen mukaan ylipainoon on vaikuttanut ennen kaikkea se, että elinympäristömme on muuttunut lihomista edistäväksi. Tarjolla on runsaasti erilaisia ruokia ja juomia, joissa on liikaa energiaa (rasvaa ja sokeria) ja samaan aikaan myös aktiivinen liikkuminen on vähentyntynyt.

Ja niinhän siinä myöhemmin käy, että niistä lihavista lapsista tulee usein myös meitä lihavia aikuisia. Se taas kuormittaa jossain vaiheessa kansanterveyttä ja koko yhteiskuntaa sekä tekee omasta elämästä entistä raskaampaa.

Paljon painavaa asiaa.

Ylipainosta on kuitenkin turha lähteä syyttämään sen enempää elinympäristöä kuin yhteiskuntaakaan. Ihan omin pikku kätösin minä olen osannut laittaa suuhuni suklaata enemmän kuin muutaman palasen, yleensä koko levyn ja joskus vähän toistakin. Eli hyvin omaehtoisesti ja samalla myös tietoisesti olen osannut saattaa itseni tähän pyylevään olomuotoon, turha siitä on sen enempää käyhdä saivartelemaan.

Ehkä minullekin alkaa jossain vaiheessa kasvamaan sellainen järki päähän, että jos syö vähemmän kuin kuluttaa, niin silloin todennäköisesti laihtuu. Se voi olla jo lähellä.

Keskustelu