Metatyö kuormittaa ja uuvuttaa salakavalasti

Tara McLees

Kolumni

Kesällä julkaistun tutkimuksen mukaan naiset, etenkin perheenäidit tekevät miehiä ja isiä huomattavasti enemmän niin sanottua metatyötä. Metatyöhän on sitä hiljaista ja näkymätöntä aivotyötä, jota jokainen meistä joutuu jossain elämän vaiheessa tekemään.

Ehkä sinäkin olet jo ehtinyt tänään tekemään metatyötä? Varmasti moni perheenäiti ainakin vastaa kysymykseen kyllä, koska aamulla lapset on lähetetty kouluun.

Seuraavan päivän ja kuluvan viikon suunnittelu on ehkä alkanut jo viikonloppuna. Viimeistään maanantaina.

Wilma-viestien tarkastaminen, liikuntatunnin sisällön selvittäminen, liikuntavarusteiden kunto pitää tarkistaa, liikkakerhon eväät miettiä ja illan lentopalloharrastuksen kyydit pohtia. Moneltako ruoka on oltava valmis ja mitä syödään? Onko kumppari-päivä vai riittävätkö talvikengät? Keskimmäisellä lapsella on rokotus, josta pitää muistaa jutella. Kaverisynttärit ovat kahden päivän päästä, on hommattava lahja ja muistettava sopia kuljetusjärjestelyt.

Lasten junaliput pitää muistaa varata ajoissa ja vanhimmalle tilata uusi judovyö. Pyykinpesuaine on vähissä, ja huomenna pitää ehtiä pestä ainakin kaksi koneellista. Siivouspäivän tehtävät delegoida hyvissä ajoin, jotta ei itse joudu tekemään kaikkea töistä kotiin tullessa.

Tutkimuksen myötä moni äiti havahtuu siihen, miten uskomattoman uuvuttavaa jatkuva muistettavien ja järjestettävien asioiden listaus omassa mielessä onkaan. Eikä kyse ole siitä, etteivätkö miehetkin tekisi metatyötä, mutta nyky-yhteiskunnassa tämän tyyppinen metatyö vain kaatuu usein juuri äitien niskaan.

Metatyön kuormittavuus korostuu nimenomaan silloin, kun perheessä on pieniä lapsia. Eikä tilanne helpota paljoakaan silloin, kun lapset menevät kouluun.

Nykypäivänä yhteiskunta painostaa vanhempia antamaan yhä enemmän ja enemmän vastuuta yhä nuoremmille lapsille. Lasten pitäisi itse muistaa sitä ja tätä ja tuota. Samaan aikaan metatyön määrä kasvaa, kun pitää muistaa järjestellä ja organisoida asioita, mutta silti yrittää antaa lapsen kantaa vastuuta tulevista tekemisistä.

Olen itse pyrkinyt samanlaiseen toimintamalliin. Tai pyrin, kunnes huomasin aivojeni kuormittuvan aivan liikaa. Yhden elämäni lohduttavimmista lauseista lausui syksyn alussa opettaja, joka totesi, että on aivan ok laittaa lapselle vaatteet aamuksi, tehdä aamupala nenän eteen pöytään ja tarkastaa yhdessä koulurepun sisältö, jotta jokainen kirja, kynä, kumi ja vihko on varmasti mukana.

Voin koko sydämestäni sanoa, että tämä kyseinen opettaja helpotti tämän perheenäidin metatyötä aika tavalla, vaikka asian voisi luulla olevan juuri päinvastoin. Huolehdin kuitenkin mieluummin siitä, että asiat hoituvat kuin että joudun huolehtimaan siitä, että ne eivät hoidu. Monimutkaista, eikö totta.

Metatyön määrän voi helposti selvittää yksinkertaisen harjoituksen avulla. Kuvittele jokin arkinen tilanne, joka tulee itsellesi vastaan joko viikottain tai silloin tällöin.

Listaa paperille kaikki ne tehtävät, joita muut perheessä eivät tunnu huomaavaan. Pienet arkiaskareet, ajanvaraukset, aikataulujen tarkastukset ja muu vastaava. Harjoituksen tarkoituksena on konkretisoida kaikki se näkymätön, mitä tunnet tekeväsi ja mitä muut eivät mielestäsi huomaa.

Kun lista on valmis, luetaan se muille perheenjäsenille. Myös he voivat tehdä omat listansa ja vertailla, löytyykö listoilta yllätyksiä.

Keskustelu