Arvostelulaji

Kovis

Kolumni

Pekingissä asuvan suomalaisen toimittajan lapsi sai todistuksen esikoulun syyslukukaudesta. 11-sivuisessa raportissa arvosteltiin satakunta asiaa. Matematiikan, kielten ja tutumpien aineiden lisäksi arvioitiin istuma-asentoa, yhdellä jalalla seisomista, koripallon pomputtamista ja lukuisia muita tähdellisiä taitoja. Kun eskarissa arviointi on tätä tasoa, niin kiva olisi nähdä kiinalaisen yläkoulun päättötodistus.

Suomessa otetaan elokuussa käyttöön Opetushallituksen määräämät uudet arviointikriteerit ja numeroarviointi viimeistään neljännellä luokalla. Arviointi perustuu yhtenäisiin linjauksiin, joiden pitäisi olla ymmärrettäviä paitsi opettajille, myös oppilaille.

Hyvältä kuulostaa, että arviointi kohdistuu vain asetettuihin oppimistavoitteisiin. Se ei saa kohdistua oppilaan persoonaan, temperamenttiin tai muihin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. Legendaarisen pärstäkerroin-vaikutuksen tulisi siis poistua. Henkilökohtaisella tasolla tuntuu, että tällä olisi ollut käyttöä jo aiemminkin.

Nykyisin on määritelty vain se, mitä oppilaan tulee ostata saadakseen lukuvuoden päättöarvioinnissa arvosanan 8. Jatkossa kriteerit määritellään myös arvosanoille 5, 7 ja 9. Onneksi opettaja voi edelleen läväyttää kuutosen tiskiin ilman Oopee Heinosen ohjausta. Armovitosia ei enää saa käyttää, mutta kuutosella opettaja voi edelleen siirtää oppilaan seuraavan luokan open iloksi.

Opettajien yhteistyöllä saataisiin helposti peruskoulun päättötodistuksen keskiarvoksi 6,66, jolla jatko-opiskelupaikka hevibändissä avautuu ilman valintakoetta.

Jokohan kokeidenkin arvosanat määräytyvät osaamisen mukaan? Minun kouluaikoinani, ainakin kielten kokeissa, numero määräytyi sen mukaan mitä oppilas ei osannut. Arviointi suoritettiin antamalla virhepisteitä neljässä kategoriassa: 2, 4, 6 tai 9 pistettä. Lievimmät olivat kahden pisteen oikeinkirjoitusvirheitä; väärä sana oli joko 4 tai 6 pistettä. Kielioppivirheistä sakotettiin eniten, 6 tai jopa 9 pistettä. Viisautta oli jättää tyhjä aukko sanan kohdalle, jos ei tiennyt sen predikatiivin päätettä. Tuloksena vain neljä miinuspistettä yhdeksän sijaan.

Kun huolella miinuksia keräsi, kokeen arvosana ei välttämättä ollut edes nelonen. Sain kerran ruotsin kokeesta yksi miinus (1-). Oikein kirjoitetuista sanoista ei pluspisteitä herunut yhtään miinuksia korvaamaan.

Käytäntö on kopioitu ampumahiihtoon. Hutilaukauksista tulee sakkominuutteja, tai -kierroksia, jotka kerrotaan tuloksen yhteydessä. Eipä ole näkynyt urheilusivuilla, että Mäkäräinen sprinttikisan yhdestoista seitsemällä osumalla.

Ehtojen antaminen on uudistuksessa mahdollista, nykyään se lienee harvinaista. Oppikoulussa se oli peruskauraa. Itse sain ainoani suomen kielen kielioppi ja suullinen esitys osiosta.

Kritisoin opettajalle Vänrikki Stoolin ulkoa opettelua. Ilmoitin vänrikki Koskelan tarinoiden olevan paljon parempaa luettavaa. Vaikka kehuin Runebergin torttuja, niin nelonen napsahti. Ei nyt yksinomaan tuon takia, lienen muutenkin ollut huono ihminen. Onnekseni ehdot suoritettiin kieliopista, läpi meni.

Oppikoulussakin olisi voitu antaa ehtojen sijaan sakkokierroksia tai varapatruunoita, eli kokeen uusintamahdollisuus. Sakkominuutteja, itse asiassa tunteja kyllä annettiin. Tosin ahkerakaan jälki-istuminen ei numeroita eikä osaamista parantanut. Pikemminkin päinvastoin.

Kirjoittaja on Jorma Kovalainen, joka sitkeästi opettelee kirjallista esitystä.

Keskustelu