Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan

Matti Pehkonen

Kolumni

Meitä suomalaisia sanotaan usein tunnolliseksi kansaksi. Teemme sen, mitä käsketään. Emme aina tietenkään mukisematta, mutta lopulta teemme. Samoin on sanottu, että me elämme sääntö-Suomessa – kaikille elämän osa-alueille tuntuu olevan omat sääntönsä ja ohjeensa. Olkoonkin, että nämä kuvaukset ovat kärjistyksiä, jotain ne kertovat meistä suomalaisista. Niissä taitaa olla totta toinen puoli.

Noissa kuvauksissa on arvosteleva sävy: sääntöjä joskus vähätellään ja sääntöjen noudattamista saatetaan pitää älyllisenä laiskuutena. Ja tottahan se on – harkintaa on hyvä käyttää aina. Sanotaanhan tuomarinohjeessakin: ”Kaikkea lakia on älyllä käytettävä, sillä suurin oikeus on suurin vääryys, ja oikeudessa pitää olla armo mukana”. Säännöt ovat olemassa ihmistä varten, ei ihminen sääntöjä varten.

On myös totta, että liian tarkka ohjeiden noudattaminen vie pois luovuutta ajattelusta, vähentää inhimillisyyttä päätöksenteosta ja johtaa joskus jopa huvittaviin tilanteisiin. Jäätkö esimerkiksi kävelyllä punaisiin valoihin, vaikka muuta liikennettä ei näy missään? Luulen, että moni meistä jää. Punaisilla valoilla ei tietä ylitetä, koska se on sääntö.

Usein meiltä kuitenkin unohtuu, mihin sääntöjä ja lakeja ylipäätään tarvitaan. Saatamme etsiä sääntöjen ja maalaisjärjen törmäyskohtia ja ajatella, että säännöt ovat olemassa ihmisten kiusaksi. Rakentavampaa olisi kuitenkin miettiä, miksi sääntöjä ja ohjeita on olemassa. Asiaa ei tarvitse kauaa pohtia huomatakseen, että sääntöjen tarkoitus on tuoda turvaa ja luoda järjestystä. Ilman sääntöjä voimassa olisi vain vahvemman laki. Lyhyesti sanottuna sääntöjen tarkoitus on suojella elämää.

Kuka uskaltaisi sellaisen liikenteen sekaan, jossa ei olisi liikennesääntöjä tai valvontaa? Kuinka kauan jaksaisit seurata jääkiekko-ottelua, jossa ei olisi sääntöjä? Millaiseksi kokisit työilmapiirin, jos työpaikallasi ei tarvitsisi kunnioittaa sääntöjä ja ohjeita. Kun ajattelemme näin, löydämme säännöistä mielekkyyden. Säännöt ovat sovittu niin, että elämä yhdessä sujuisi.

Tämä talvi on opettanut meille kaikille sääntöjen merkityksen. Sääntöjä ja ohjeita on jopa yleisesti kyselty ja kaivattu. Meidän tavanomainen elämä on ollut uhattuna leviävän koronaviruksen takia. Ihmiset ovat kysyneet päättäjiltä ja asiantuntijoilta, mitkä toimet ovat riittäviä leviämisen hillitsemisessä? Miten täytyy toimia tänään, että voisimme suojella itseämme ja toisiamme tartunnoilta? Tällaisena aikana korostuu sääntöjen merkitys – elämää täytyy suojella säännöin, käskyin ja rajoituksin.

Tämä on totta nyt kaikkialla maailmassa, myös meillä Pieksämäellä. Tätä kirjoittaessani ei meillä vielä ole todettuja tartuntoja, mutta monenlaisia toimia on jo meilläkin tehty: rajoituksia, ohjeita ja sääntöjä. Ne ovat herättäneet ihmisissä monenlaisia tunteita: huolta, hämmennystä ja ärtymystäkin. Kaikkien toimien takana kuitenkin on elämän suojeleminen ja lähimmäisistä huolehtiminen. Niiden noudattaminen on meidän jokaisen tehtävä.

Poikkeusolosuhteet koettelevat aina meidän ihmisten arvoja ja moraalia. Meillä on vastuu myös omasta toiminnastamme. Siis siinä, että emme ajattele näissäkään olosuhteissa itseämme ensimmäisenä, vaan puhallamme yhteen hiileen ja pidämme huolta erityisesti haavoittuvammassa asemassa olevista. Se on tässä tilanteessa oikeus ja kohtuus.

Keskustelu