Hyggeilystä on tullut koronan myötä uusi normaali olotila

Kari-Pekka Issakainen

Kolumni

Vielä muistat erään trenditermin noin kuuden vuoden takaa, nimittäin hyggeilyn? Jos nyt satut jäämään hämmentyneenä pohtimaan termiä tarkemmin, niin palautetaan asia paremmin mieleen. Hygge on alun perin tanskalaisten oma käsite, joka liitetään erityisesti joulun aikaan. Tanskalaisille hyggeily on ajan viettämistä sohvalla hyvässä seurassa tai viihdyttävän kirjan kanssa, se on kynttilöiden sytyttämistä ja tietyllä tavalla hyvään oloon kääriytymistä. Kaikkitietävän Wikipedian mukaan hygge on norjan- ja tanskankielinen sana, jolla tarkoitetaan mukavuuden ja kodikkuuden tunnetta, joka yhdistetään myös hyvinvointiin ja seesteiseen mielialaan.

Suomalaisittain hyggeilyn voisi sanoa olevan lähinnä kotoilua ja se on täällä liitetty erityisesti pimeän vuodenajan, kaamoksen ja kylmän talven, aiheuttaman ahdistuksen lievittämiseen. Villasukat jalassa, paksuun vilttiin kääriytyneenä ja elämästä takkatulen loimotuksessa nauttien talvista viimaa kestää ehkä vähän paremmin.

Toukokuussa talvinen viime ja pimeys tuntuvat kaukaisilta asioita. Silti tuota hyggeilyä on lähes jokainen suomalainen harrastanut enemmän tai vähemmän pakon edessä viimeiset kaksi kuukautta, halusi sitä tai sitten ei. Koronaepidemian aiheuttama yhteiskunnan sulkeminen ajoi meistä kaikista suurimman osan neljän seinän sisälle omiin koteihimme, jossa on sen jälkeen kulunut kaikki meille suotu työ- ja vapaa-aika. Kotoiluahan se on siitä lähtien ollut, oikein isolla koolla.

Samalla se on osoitus siitä, että hyggeilyyn ei tarvita sen enempää pimeyttä, talvea kuin kynttilänvaloakaan. Siihen riittää oikein hyvin eduskunnan päätös poikkeusoloista sekä valtioneuvoston suositus kotona pysymisestä ja fyysisen etäisyyden ottamisesta muihin ihmisiin. Kotona ollaan silloin kun käsketään. Näin hyggeilystä on tullut maan, ja samalla koko maailman, tapa. Se on sitä kuuluisaa uutta normaalia, johon meidän jokaisen on ollut pakko sopeutua.

Näin kahden kuukauden kuluttua käytännön hyggeily alkaa tulla monella jo korvista. Kaikkeen turhautuu kun sitä tarpeeksi pitkään jaksaa jatkaa.

Hyvää pitkään jatkuneessa kotoilussa on se, että sen myötä kaikki aikaisemmin normaalina pidetty arkipäiväinen toiminta alkaa tuntua jännittävältä ja kiehtovalta. Pelkästään ruokakaupassa käyminen saattaa olla yhtä juhlaa ja naapurin näkeminen pitkästä aikaa aiheuttaa ilon läikähdyksiä, sukulaisista, ystävistä ja läheisistä nyt puhumattakaan.

Omaa kotikaupunkiaan alkaa väkisin katsomaan tietyllä tavalla turistin silmin ja jos vaikka Leppävirralle eksyy niin se on kuin ulkomailla kävisi. Mikään ei ole niin kuin oli ennen, ennen kuin siihen taas alkaa tottumaan. Tekemisistä alkaa tulla käytäntöjä ja sen jälkeen ne muuttuvat rutiineiksi. Ihmiset sopeutuvat, ja unohtavat. Aika tekee tehtävänsä, kuten aina.

Kohta on kesä käsillä ja silloin aikaisempaa useampi on varmasti enemmän matkalla Suomessa kuin missään muualla. Ulkomaille harva saattaa vielä tässä vaiheessa halua, eikä sinne niin vain pääsisikään.

Matkalla Suomessa moni saattaa myönteisellä tavalla yllättyä kotimaan matkailutarjonnan yltäkylläisyydestä. Kannattaa piipahtaa vaikka naapurikunnan puolella, koska sielläkin riittää varmasti paljon sellaista mitä ei ole aikaisemmin tiennyt olevan edes olemassa.

Keskustelu